7.10.14

Paris, je t'aime - osa 2

Jatketaampa siis mun ja Hannan Pariisiviikonlopun seikkailuja. Ensimmäisen päivän tapahtumat voit tsekata täältä ja Hannan version tapahtumista tästä.

Lauantaina tarkoitus oli päästä  suhteellisen ajoissa liikenteeseen. En tiedä oliko yheltätoista ulos hotellista ihan mitä me oltiin suunniteltu, mutta tärkeintä olikin, että ei stressiä. Lähdettiin kiertämään latinalaiskorttelia, ostettiin boulangeriesta croissantteja ja muuta hyvää aamiaiseksi ja yritettiin löytää Jardin des Plantes. Mä en tiedä miksi, mutta se on yksi mun lempparipuistoista Pariisissa. Mä luulinkin osaavani sinne vaikka silmät kiinni, mutta arvaatkaa kuka eksyi. Mä perjaatteessa tunsin koko ajan missä oltiin, mutta en osannut hahmottaa mihin suuntaan jatkaa. Musta ei ainakaan taida tulla opasta. Ei tällä suuntavaistolla.




Löydettiin me se puisto lopulta ja ihan vähän vaan olin kierrättänyt meitä ylimääräisellä lenkillä. Siellä me sitten mutusteltiin aamiaista ja vahdattiin ihmisiä, the story of my life. Musta tulee vanhana varmaan sellainen creepy kyläkyylä, joka vaan vahtaa ihmisiä ikkunaverhojen välistä. Tai ehkä mä oon jo sellanen, oh well.

Kierreltiin kahviloita, koska kuka nyt ei kiertelisi kun kerran Pariisissa ollaan. Käytiin muun muassa ihanassa kakkukahvilassa syömässä valtavat palat kakkua. Pakko myöntää, että otettiin suurinosa niistä paloista sitten rasiassa mukaan. Vähän säälittävää. Hörpittiin teetä, otettiin ihan liikaa kuvia ja tavallaan juhlittiin Hannan tulevia synttäreitä (joka oli nyt eilen, onnea vaan muru!).


 


(Tässä vaiheessa pieni välihuomautus. Näitä ja eilen laittamiani "perjantain kuvia" katsellessa, tulee sellainen olo, että meillä on koko ajan samat vaatteet. Todellisuudessa suurin osa niistä perjantain kuvista oli otettu lauantaina, koska perjantaina jotenkin kameran olemassaolo taas vaihteeksi unohtui. Taidettiin ottaa vaan ne illalliskuvat sillon.)

Illalla lähdettiin Sacré Coeuriä ja Montmartren taiteilija-aukiota ihailemaan. Mä olinkin jo autuaasti unohtanut, kuinka agressiivisia ne katumyyjät siinä Sacré Coeurin edessä olikaan. Ne hyökkää kimppuun joka suunnasta, ottaa kädestä kiinni ja alkaa sitoa ihme naruja ranteeseen tai sormeen tms. Ei on niille selvästi täysin tuntematon sana. Sitä sai henkensä edestä juosta niitä karkuun. No melkein ainakin. Joskus voisi alkaa huutaa niille suomeksi jotain. Jos ne sitten uskoisi.




Sacré Coeurin sisällä mua alkoi tympiä turistit. Niitä oli ensinäkin taas vaihteeksi liikaa. Ja kuvauskielto, mutta eiköhän joka toisella ole kamera kädessä ja penkkejä kolistellaan, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä kuvakulma. Yksikin mamma kuvasi Ipadillään videota ja höpötti kovaan ääneen kaverinsa kanssa. Siis ihan oikeesti ihmiset, se on kuitenkin kirkko.

Monmartren taiteilija-aukio ei kyllä pettänyt taaskaan. Ihmispaljoudesta ja sateesta huolimatta se on aina niin kaunis. Ja eikös siinä Woody Allenin leffassa sanottukin, että Pariisi on kauneimmillaan sateella. Onnistuttiin juuri vielä istumaan ravintolaan, kun sade alkoi ja se loppui kun kauhottiin viimesiä lusikallisia sipulikeittoa.



Me shoppailtiin vähän penkomiskaupoissa, joita on Sacré Coeurilta alas viettävillä pikkukujilla. Ja totta kai sitten olikin pakko mennä hotellille vaihtamaan vaatteet ja laittaa heti uutta päälle. Kierreltiin ja kaarreltiin Seinen vartta pitkin ja lauleskeltiin katumuusikkojen innostamana. Aika randomia tosin kävellä ja laulaa epämääräsiä suomalaisia lauluja. Istuskeltiin myös lukkosillalla kauhistelemassa, että montakohan miljoonaa avainta siellä Seinen pohjalla oikein on. Eksyttiin lopulta Louvren luo ja näpsittiin itsestäänlaukasijan avulla kuvia. Mun kamera taitaa vedellä viimesiään tai ainakin sillä on alkanut olla tarkennusongelmia. Ehkä mun pitäisi satsata uuteen kameraan.





Jep, että näinkin hyvälaatusia kuvia...



Me palattiin joskus yöllä hotellille. Hetken jo saatiin pelätä, että metrot ovat menneet jo kiinni, kun yhden aseman portit olivat lukossa. Onneksi seuraava sisäänkäynti oli auki ja ainakin osa metroista kulki. Ja koska yöllä iskee aina kamala roskaruuan himo, on kai pakko myöntää, että napattiin hotellia vastapäätä olevasta mäkistä burgerit matkaan. Ehkä säällitäävyyden huipentuma mennä Pariisissa mäkkiin, mutta syytän tyystin yöllistä ajankohtaa.

Sunnuntaina oli aika tuskaa herätä aikaisin, koska hotelli piti luovuttaa ennen kymmentä. Toisaalta päästiinpähän ajoissa liikkelle. Tai noh ajoissa ja ajoissa. Aateltiin poiketa Les Halles ostarissa, mutta eihän siellä tietenkään yksikään liike ollut auki. Sieltä sitten käveltiin Notre Damelle. Tai enneminkin harhailtiin. Poikettiin yhteen ravintolaan aamiaiselle ja oh la laa kun siellä sai odottaa jotain vaivaista mehulasia ja croissanttia. Meidän tarjoilija vaan luurit korvilla selaili kännykkäänsä tiskiin nojaten, vaikka kokki tai mikä lie oli jo laittanut meidän tilauksen valmiiksi vietäväksi. Aateltiin lopulta itse hakea ne, mutta toinen tarjoilija viittoi meitä odottaamaan. Meillä meni siellä joku tunti, josta syömiseen ehkä viisi minuuttia. Hyvää oli, mutta niin otti sen tarjoilijan saamattomuus päähän, että oikeiin kihistiin kun viimeinkin päästiin sieltä pois.






Kierreltiin vielä hetki Notre Damen lähellä, käytiin Shakespeare and companyssä (ah niin ihana paikka) ja tehtiin viimeisiä ostoksia, kortteja sun muuta.

Kolmen aikaan palailtiin hotellille ja oli haikeiden hyvästien aika. Ihan kauheeta oli lopulta metrossa erota ja lähteä yksin juna-asemalle. Hanna, mulla on sua jo niin ikävä! Ja Pariisia.

Juna-asemalla mä onnistuin säätämään vielä ihan kiitettävästi kun esim. vaihdoin lippuni, jotta Jennan (joka lopulta joutui mun kuskiks) olisi helpompi hakea mut. Mä loppujen lopuksi palloilin jotain reilut kolme tuntia siellä juna-asemalla. Olisi ne tunnit voinut ehkä paremminkin kuluttaa kuin sormia pyörittelemällä.

Meidän Pariisin reissu oli siis aika pitkälti erinäistä palloilua ja juoruilua, mutta mitäs sitä olisi voinut muuta odottaa. Lisäksi se oli juuri mitä mä kaipasinkin. Viikonloppu on niin lyhyt aika ja Pariisi niin loputon kaupunki. Ei kai tässä muu auta kun alkaa suunitella seuraavaa reissua, heh.


4 kommenttia:

  1. Oiii ihanat postaukset ♥
    Tuli kyllä niin kaikki mieleen! Puspus, nähkäämme pian!

    VastaaPoista
  2. Oi, ihana ja valloittava Pariisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se juurikin on! Tuntuu, että aina löytyy jotain uutta, eikä Pariisista koskaan voi saada tarpeekseen.

      Poista